Hautojen katveessa

Edellisen postauksen innoittamana ja tietysti ajankohtaankin sopien suunnistin tänään Anjalaan, sinne Wredejen pyhättöön. Sihvakan uimalan takana, valtavan suurten ja riippuvien kuusten katveeseen kätkeytyy hautausmaa, joka on todella vanha. Sinne on haudattu joitain Wredejen aatelissukuun kuuluvia, tai ainakin siellä on heidän muisto merkkejään. Olettaisin, että myös hautoja. Kaikki eivät ole Wredejä, mutta astetta parempaa väkeä kuitenkin (olettamus). Ei siellä ainakaan Virtasia tms näy kivissä lukevan.
Paikka on kaunis ja siellä kävellessä aika tuntuu pysähtyvän. Menneisyyden aistii, jopa tälläinen asiaan perehtymätönkin. Paikkaan liittyy paljon tarinoita aaveista ja kummituksista. Suurin osa legendaa, mutta juuri ne tarinat luovat paikan ylle mystisyyden verhon. (ko. hautausmaa on päässyt näin halloweenin kunniaksi Ilta Sanomien TV:een, Vailla selitystä jaksoon: http://www.iltasanomat.fi/viihde/vailla-selitysta-kummitusturistit-pirun-perassa/art-1288424286029.html ) En muuten asiasta tiennyt, kun sinne tänä aamuna suunnistin.

Kappeli. 1860-luvulta. Kun kappelin kiertää keskiyöllä 12 kertaa ja koputtaa jokaisella kerralla oveen, vanha harmaa rouva näyttäytyy. Harmaa rouva on tietenkin Mathilda Wrede.

Kakolan vankien 1934 veistämä opeliski Mathildan muistoksi. Melko vaikuttava pysti.

Kun tälle penkille rohkenee istahtaa, niin Mathildan Aave tulee viereen istumaan.
Uskokoon ken tahtoo! Mutta kummallinen vaikutus paikalla on, se myönnettäköön, vaikka aika skeptinen tyyppi olenkin. Kummallisuutta lisäsi entisestään pieni seikka, joka tapahtui kun olin pois lähdössä. Istahdin autoon ja laitoin sen käyntiin...samalla hetkellä radiosta alkoi soimaan DIO:n Holydiver....Olen tätä biisiä sujuvasti reilu vuodenpäivät vältellyt, koska siihen liittyy niin paljon asioita. Juuri kuolema teki niistä asioista muistoja. Kummallinen yhteensattuma, mutta kiltisti annoin sen radion tälläkertaa soida....